Ohjelma ja paketit

Veljo Tormis | Marianna Liik | Margus Kasterpalu

8 kuoroa · 150 laulajaa Pohjoismaista ja Baltiasta (Suomi, Ruotsi, Latvia, Liettua, Viro) sekä Ukrainasta. Käyrätorvi Kreete Jacob, laulu ja šamaanirumpu Iris Oja, lyömäsoittimet Maarja Nuut ja Heigo Rosin.

Kuorot: Balsis (Latvia), Liettuan valtiollinen nuorisokuoro, Utopia (Suomi), Sönerna (Ruotsi), Brevis (Ukraina), Seto-leelokuoro Siidisõsara, Kolm Lindu ja Helü (Viro)

Heinäkuun 31. päivän iltana Leigo Järvemuusikan huipentumana on ainutkertainen konserttiteos ”Raudan kutsuminen” — loitsunomainen suurteos, joka on luotu erityisesti Leigo Lake Music Festivalille.

Teoksen lähtökohtana on Veljo Tormisin ”Raudan kirous” (1972), joka perustuu suomalaisen kansalliseepoksen ”Kalevalan” yhdeksänteen runoon ja jota täydentävät edelleen runoilijat Paul-Eerik Rummo ja Jaan Kaplinski.
Kuinka tähän maailmaan syntyi rauta, josta on tehty lähes kaikki maailman aseet? Kalevalan mukaan seppä Ilmarinen takoi alkuraudan viattomasta suomalmista ja otti raudalta lupauksen, ettei se tekisi pahaa. Mutta raudan karkaisussa siihen osunut pisara käärmeenmyrkkyä muutti raudan pahaksi ja pani sen valansa rikkoen leikkaamaan lihaan. Sellaisena rauta lähti maailmalle. Ja tässä me nyt olemme…

Silti Tormisin teos on syvästi pasifistinen. Se varoittaa, että luodun epäeettinen käyttö ja siihen kätketty pahuus kääntyy lopulta myös luojaa itseään vastaan. Näin ”Raudan kirouksen” loppusäkeet tarjoavat lähtökohdan, josta ”Raudan kutsuminen” ammentaa mahdollisuutensa ja ytimensä:

Olemme samasta suosta,
samasta siemenestä syntyneet,
sinä maasta, minä maasta,
mustasta mullasta me molemmat,
yhdellä maalla me elämme,
yhden maan sisään me yhdymme,
maata meillä riittää silloin molemmilla.

Niinpä kun ”Raudan kutsuminen” kysyy, kuinka ottaa raudalta takaisin sen tuhoava voima, vastaus on jo Tormisilla: on palattava alkuun: ”Olemme samasta suosta, mustasta mullasta me molemmat”.

Mutta siihen tarvitaan joku, jolla on riittävästi voimaa ja joka tietää oikeat sanat. Ja joka sillä hetkellä, kun maailma horjuu kuilun reunalla, ei epäröi vaan kutsuu:

Maan ja ilman nimeen,
tulen ja veden nimeen
minä rukoilen,
kuulkaa rukoukseni.
Synnyn ja uudestisynnyn voimat,
rauhan ja hiljaisuuden voimat,
parantakaa
ruumiini ja mieleni.

Näin Tietäjänainen Iris Ojan hahmossa ja Doris Karevan sanoin aloittaa šamanistisen rituaalin, josta kasvaa monikielinen vetoomus maan, veden, tulen ja ilman puoleen – kaikkeuden puoleen. Tässä kutsussa on voima, jolle myös raudan on alistuttava. Se palaa Ilmarisen pajaan ja heittäytyy ahjolle… Tuli polttaa, puhdistaa, maailmankaikkeus järjestää itsensä uudelleen, jotta suomalmi löytäisi jälleen rauhan, kun me taas ”yhden maan sisään yhdymme”.

”Raudan kirouksen” sanojen lisäksi ”Kutsumisessa” on käytetty myös Doris Karevan, Hasso Krullin, Uku Masingin ja Jaan Kaplinskin tekstejä, jotka kietoutuvat Marianna Liikin sävellyksessä Veljo Tormisin henkeen, runolaulun voimaan ja monien kansojen perinteeseen.

Matka kulttuuritilojen halki tuo yhteen kuuden maan äänet, kielet ja perinteet. Lavalla esiintyvät Balsis (Latvia), Liettuan valtiollinen nuorisokuoro, Utopia (Suomi), Sönerna (Ruotsi), Brevis (Ukraina), Seto-leelokuoro Siidisõsara sekä Viron kamarikuorot Kolm Lindu ja Helü, jotka esittävät oman maansa tunnettuja kansanlauluja.

Leigon järvilavalle astuvat käyrätorvensoittajat Kreete Jacob, Nikita Matsuk, Jürnas Rähni ja Artur Reinpõld. Ohjelmassa on Viron, Liettuan, Ruotsin ja muiden Itämeren maiden kansanlaulujen temaattisia sovituksia käyrätorville. Säveltäjistä esitetään Sibelius, Tubin ja muita.

Esiintyvät Anna-Liisa Eller (kantele), Ulla Krigul (piano) ja Iris Oja (laulu). Konsertissa kohtaavat virolaisten säveltäjien teokset ja kansanperinne – muinaiset runolaulut, Setomaan perinne, inkeroisten eepos ja virolaisten runoilijoiden herkkä sana. Kanteleen lämmin sointi, ihmisääni ja yksinkertaiset mutta syvät äänimaailmat luovat sillan menneen ja nykyisyyden välille.

Ester Mägi, Arvo Pärt ja Veljo Tormis ovat kukin omalla tavallaan etsineet pohjoista olemusta – hiljaisuutta, sisäistä rauhaa, luonnon voimaa ja ihmisen sidettä juuriinsa.